Ihmisten välinen kemia

Että joku voi olla pöljä! Tuntuuko sinustakin joskus siltä että kaikki muut, itteä lukuunottamatta, ovat pöljiä? No, eräs viisas sukulainen kehoitti katsomaan silloin peiliin. 

Mutta se miksi tästä kirjoitan juontuu siihen kun päivä pari sitten juttelin erään tuttavan kanssa, joka oli korvia myöten täynnä erästä yhteistä tuttuamme. Tunsin niin syvällä sydämessä hänen tuskansa. Nimittäin se ihminen on minunki mielestä tosi rasittava. Ei välttämättä tyhmä, mutta rasittava. Ja se mikä hänestä tekee rasittavan on semmonen "elämän besserwisserys". Ei ole mitään asiaa mitä hän ei ole nähnyt, kokenut, kuullut tai ainakin siitä on pitänyt puheen. Eihän sekään vielä tee rasittavaksi jos kokemusta on, mutta meistä jokainen hänen lähellä oleva tietää tarinan kaavan. Se on aina sama. Ja aina ainoa oikea tekijä tai tietäjä on hän itse. Voi pyhä ihme. Mahtaa olla hauska olla niin hyvä.  Kuitenkaan hän laajasta kokemuksesta ja tietämyksestä huolimatta ei ole elämässään edennyt kaksisesti. Yrityksiä ja pyrkimyksiä kyllä on ollut, mutta siihen se on  jäänyt.

Tästä keskustelusta jäinkin miettimään yleisesti ihmisten keskinäisiä kemioita. Että mitkä asiat niihin vaikuttavat. Joskus kun tutustut ihmiseen, tiedät heti että hänestä tulee sinulle ystävä. Tai ei sinun edes tarvitse sitä tiedostaa, vaan ihminen kävelee sisään elämääsi ilman mitään isompia tragedioita, jää siihen ja pysyy siinä. Saattaa mennä viikkoja, kuukausia ja jopa vuosia ennen kuin tapaat hänet seuraavan kerran ja on kuin hän ei muualla olisi ollutkaan. Vain siinä lähellä. Jutut jatkuu siitä mihin ne aiemmalla kerralla jäi.

Mutta miksi kaikkien kanssa ei ole yhtä helppoa? Tai mikä tekee sen että toisen kanssa se on helppoa kuin heinäteko ja toisen kanssa hankalaa kuin kivireen veto.  

Minullakin on lähipiirissä monia ihmisiä, joista en tykkää mutta joiden kanssa on vaan tultava toimeen. Sen pelkän toimeen tulemisen ymmärtämiseen minulla meni vuosia ja vuosia. Sosiaalisena ihmisenä minä haluaisin, että kaikki olisivat kavereita ja tulisivat toimeen ja viihtyisivät keskenään. Mutta koska elämässäsi vilahtelee ihmisiä, syystä tai toisesta, niin eihän kaikista vaan voi tykätä. Se on jo paljon että pystyy siitä huolimatta työskentelemään/olemaan kuin aikuiset ihmiset konsanaan. Vaikka sitten hammasta purren. Tai ainakin yrittää olla niin ettei itse sitä ensimmäistä puuta tielle kaada. Sahan saa piilottaa kyllä, mutta rikostutkinnassa pääsee pidemmälle jos ei ole todisteita. No vitsi, vitsi. 

Mutta summasummaarum, yritämmä pärjätä ja selvitä toistemma kans. Onneksi ystävät voi valita!