Sivut ovat uudistuneet

Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, sanotaan. Monesti sitä toteaa, että vaikka työkseen tekee asioita muille niin omat jutut jäävät aina vähän vähemmälle huolenpidolle. Niin nämä kotisivutkin. Nykyään lähes kaikki markkinointi tehdään tuolla sosiaalisen median puolella joten täällä kotisivuilla ei tule hirveästi häärättyä. 

Mutta nyt kun pikkuhiljaa alan tehdä näitä juttuja enemmän kokopäiväisesti niin otinpa kotisivutkin uuteen käsittelyyn. Vähän freesasin ulkonäköä ja sisältöä. Ajatuksena olisi taas, pitkästä aikaa, alkaa kirjoittamaan jonkin sortin blogiakin. Aikoinaanhan minulla oli kylähullun päiväkirja, joka oli todella suosittu sivusto. Mutta jotenkin se kirjoittamisen luovuus vaan katosi. Aika ajoittain olen jotain blogivirityksiä tehnyt ja saanutkin aikaiseksi ihan hyvää tekstiä. Kerran pari. Ja sitten taas on tullut väsy. Tyhjän paperin pelko...tai paremminkin ahdistus. Ajatuksissa pyörii jo vaikka minkälaista asiaa ja ajatusta, mutta lauseita ei saa muotoiltua niin, että se vastaisi sitä mitä korvien välissä pyörii. Se sitten osaa ahdistaa ja ketuttaa.  Tuntee ittensä tyhmemmäksi kuin (ehkä) onkaan.

Saapa nähdä miten nämä ajatukset kehittyvät teoiksi asti. Mitään en lupaa. En ainakaan itselleni. Sillä jos lupaan itselleni, siitä tulee stressi ja se vie yöunet. 

Tänään siis vielä laitan ihan huolettomana pään tyynyyn, mutta koettu on sekin että juuri siinä kohdassa kun pää ja tyyny kohtaa, muistuu kaikki ne asiat mieleen mitä päivällä ei muistanut tehdä. Alkaa älytön ajatusten piiloleikki. Kun toinen löytyy, toinen katoaa. Ja sitten kun jossain vaiheessa ajatukset saa johonkin kuosiin niin, että uni pääsee voittamaan hulipumpan päässä niin sitten unimaailmassa kaikki jatkuu. Nukku-Matti kostaa kun ei päässyt tuomaan unta heti alkuunsa. Se kerää jopa maailman asioita minun päähän. Ja ainakin kaikkien läheisten asiat. Tekee mukavistakin asioista huolia. Taitava se Matti on.